En minä pelkää sinua, itseäni

Käteni hyväilee sammaleisen
männyn rosoista kaarnaa,
mielessäni märkää ihoasi,
kulkien vesipisaralta toiselle,
lukien kuin tähtikarttaa

Rannan vesi liplattelee tyynnytellen,
vaikka sisälläni kohisee padottu koski
Pilvet ovat pelkkiä haituvia, kuten
ajatukseni, siivuja jostain suuremmasta
- jostain, jota ei vielä ole sanottu

Kellut kaukana rannasta
ja sinulla on oma maailmasi
En minä sinua pelkää,
edes itseäni enää

En pelkää olla edessäsi minä, mitään
lisäämättä tai pois ottamatta,
sisintäni myöten rehellisesti avoin

En pelkää ojentaa kättäni, tarttua sinuun,
suudella huulesi kipeiksi ja kietoutua kiinni,
palaa sinusta liekillä, hehkua hiilloksena

En pelkää edes sitä pysähtynyttä hetkeä,
kun syke ei ole vielä tasoittunut,
ihosi viilenee vasten omaani ja
väliltämme sanat on lopussa, sormilla
ei ole enää kerrottavaa toisillemme

En minä sinua pelkää,
edes itseäni enää

Vaan pelkään niitä lukemattomia
kylmiä huomisia, jotka tulevat
sinun jälkeesi, kun halla hyväilee
niskaani kylmin henkäyksin
Tuulta, joka mentyäsi käy lävitseni
hyisempänä kuin koskaan ennen

Aamukaste verhoaa
hämähäkinseitit
kimalluksellaan,


pitkälle iltapäivään
se muistuttaa meitä

kesän lapsia,
kuinka syksy on jo läsnä


Sinä nouset vedestä -
kuin muinainen jumala
Silmissäsi asuu jotain,
minkä taakse haluan nähdä



Haluan koskea sinua
kuin pilvenlaita taivasta,
ohimennen, hipaisten
ja pysyvästi

Muuttaa
silmiisi asumaan ja
opetella ihosi aakkoset

Äärelä - sarja

Äärelä - Olen

Olen unen
kellastuttama
ruskalehti
vasten hämärää

Sinulla on
tumman miehen
tumma ääni,

josta

ajatukseni juoksee
pitkiin valoisiin
kesäöihin,

raukeaan
rakasteluun
kanssasi

Ilman yönohutta
kosketustasi,
virta veisi minut

tuulen toiselle puolen

Äärieni
laidoilla
minä hehkun

vasten hämärää,

auringon kajon
peitellessä meitä
illasta aamuun

~.~

Äärelä – Olet


Sinä
olet uni ja kuva
mieleni perukoilla

- hämärän katse,
sumuinen silmäys

Sanasi
raottavat
taivaankantta,

käyvät,

kuin
lämmin henkäys
vasten reittä

- minä vapisen

Aamulla
yöpaidan pitsissä
pihkaa

(Eikä
viimeistä riviä
vielä ole)

~.~


Äärelä - On

Veden pinnalla
katseet kohtaavat,

peilikuvat
koskettavat
väreillen,

ihon pinta kihelmöi
- odotusta vai
kesäyön viileyttä?

Yksinäisen kurjen
kaipaava itku erottuu
sirkutuksesta,

kuin valo varjosta

Lämmin kallio
vasten selkääni
- sinä tulet

Meren kuohu
on enää
etäinen kohina,

tajunnan takana
tummat pilvet

~.~

Äärelä - Olemme

Yllytä minua
hyppäämään,
niin
pyrähdän silmillesi
satoina sanoina

Sinulla
on minuun
sävelavain, oikotie
ja salasana

Meistä kumpikin
tietää,
miltä
suru maistuu,

joten

ei puhuta
rakkaudesta mitään,
nypitään siitä
vain rusinat

(- sinä saat
päättää asennon)

~.~


Äärelä - Onko

Näiden tyhjien
seinien vierellä
on niin helppo
kuluttaa itsensä loppuun

Unohtamatta hetkeä,

jolloin rantahietikkoon
piirtyvät aaltojen kuvat,
pyyhkiytyäkseen
seuraavassa pois

Auringon lämmittämä,
meren suolainen ihosi
makeana huulillani,

työn karhentama kätesi
rintani kärjellä -
hellänä kipuna

Kostea
kielesi matkalla
maininkien halki,

taivas pyyhkäisee
lävitseni

Lokkien
etäiseen huutoon
sulautuu omani

~.~


Äärelä – olisitko

Jos kurkkaan
kaivoon ikävissäni,
oletko takanani,

heijastuuko
peilikuvasi
veden pinnalta?

Jos maate pannessa
tällään tyynyni alle
kedonkukkia
seitsemän,

oletko prinssini,
unieni orhi
kokonaisen
juhannusyön?

Jos
juoksentelen
viljapellon poikki
Eevan puvussa,
tuletko vastaan

maistatko omenaa?

Jos
lakkaan uneksimasta
sinusta,

oletko minulle totta?


~.~

Äärelä - laidalla

Enemmän, kuin
nauttimistani
siidereistä,

humalluin
silmät kiinni
tunnelmista

Meren
kohinasta,
kosteasta hiekasta
jalkojeni alla

kesän tuoksuista
lämmöstä
ihollani

Miten
lähellä olitkaan
silmät kiinni
tunnelmissani

ja
miten kostea
minä olinkaan
ajatuksistani

(Saavillinen
sydänsuruja
seurassani)

~.~


Äärelä- unessako

Uneni
kuin luotijuna,
enkä
edes tiedä nukahdinko?

Ajattelinko vaan

Olitko siinä
ja menitkö sillä junalla

Sen jälkeen,
kun

vasten vessan seinää
sanaa sanomatta
rakastit minua

Tähtikarttaan
tuhat uutta tähteä
pääni sisälle


(ja ettet unohtaisi -
olen vain kastepisara,
josta kuvasi heijastuu)

~.~


Äärelä – yössä

Lakanoiden
ahdistava yksinäisyys
kuumalla ihollani,

uni on karannut
tuonnemmaksi

Ajatukseni
matelevat sinussa,
kuin joenuomaa
virtaava vesi

Hiljaisena,
pysähtymättä

Vain valon
liike on nopea
näissä öisissä
huoneissa,

tuuli nukkuu
koivunoksalla

Tiedäthän sinä
miten huutava
on ikävän kuiskaus
aamuyössä

~.~

Äärelä - suvannossa

Ja
sen kosken kuohu
oli peittyä,
sinun hengityksesi alle,

joka kuuman
katkonaisena kulki
kaulalta rinnoilleni
ja alas
minussa

Ja
minä nousin ylemmäs,
mitä alemmas
sinun nälkäiset
huulesi löysivät

kuin
poikasena kuljit
joenrannalla,
etsimässä, löytämässä

nyt minusta
jokisimpukan helmen

Sinun
pihkantuoksuiset
kätesi kaikkialla
minussa

Ja kun
tunsin hiuksissasi
kuusen neulasen

– tunsin muutakin
tutun salamoinnin
silmieni takana

Ja
sen kosken kuohu
oli peittyvä
huokaustemme alle


~.~


Äärelä - valon rajalla

Alussa oli vain sanat

Sadepisaroiden
huokaukset
pisaroina ruudussa

Säröisen lasin läpi
loppukesän valo,
taittuu miljoonaksi
värin pirstaleeksi
lautalattian halkeamiin

Hengästyttää
mieleni pyörteet,
tunnekuohut,
joihin vielä hukun

Valon kauneus,
hämärän herkkyys
samassa tilassa
ja melkein itken

Äänen kuultuani


~.~


Äärelä - odotan

Ollaan
sanoitta lähekkäin,
kuunnellaan sateen
hiljaista kuiskintaa
ikkunapeltiin

Näe kanssani,
miten tuuli taivuttaa
koivunoksia tanssiin,
hellästi ja kiihkeästi

Ukkosen jylinä,
kuin jostain kaukaa,
toisesta maailmasta
(En halua tietää)

On vain
suolaisia pisaroita
kuumalla iholla



(Ja minä
hengitän kesäyön
valoa kaipuuseeni)

~.~

Äärelä - Rumaa ja kaunista

Metsätähtien varjossa
on viileä vaeltaa,

kuin
tupakan kellastuttamat
sormenpäät liikkuvat
keveinä
kitaran kielillä

Kauneus,
vuoroin silmässä
vuoroin korvassa

Mielessä usein

Useimmiten
kuitenkin sinä
hiljaisena työntymässä
minuun takaapäin

Mielessäni,
niin usein

(aivan liian usein,
ettei tekisi kipeää
- ajatus)


~.~


Äärelä - Yön varjoissa

Näissä öissä,
joissa pimeys kääriytyy
ympärilleni
tiukemmin kuin peitto

Näissä päivissä,
joissa auringonvalo
on kalpea muisto
menneestä kesästä

Minä olen
pala kuivaa puuta,
tuohta ja kaarnaa,

ajatellessani
kosketustasi

Sydänjuurissani,

joihin eilinen
on takertunut
varjoa lujemmin


~.~

Äärelä – aavistus

Viini,
on yhä rypäleinä
pensaiden oksilla,

joiden silmut
yöpakkanen
keväällä vei,

kuin varkain

Aika lainehtii
hiljalleen
minusta pois,

kuin kulkisi
heinänkorsi
lantion kaarta

- varkain
ajatuksiltasi

~.~

Äärelä - vapaa



Kun etelätuuli
illalla
hyväilee kasvojasi,
sinä muistat,

kuinka kuumana
sinulle
sylini on

Tänä yönä
minä nukun
sinun untasi

ja sinä tiedät
herätessäsi
väsyneenä huomiseen

ja minä uskon
herätessäni
väsyneenä eiliseen

Kuten joki,
vain virratessaan
on joki

ja vapaa

Etkä sinä pysähdy
minun syliini

~.~


Äärelä - enemmän

Sadepisarat
helmeilevät
joenpinnalla,

kivi leikkii
kanssani piilosta
rantavedessä

näkyy
ei näy
Näkyy

Ajatuksiini
piirtyy kuvasi -
hellyys tulvahtaa
ylitseni

Mietitkö
koskaan?

Edes nyt,
kun elokuun
illat ovat vielä
lämpimiä,

suolaheinät
kukkivat yhä
ojan pientareella

ja sinä voisit olla
aamukaste ihollani

~.~


Äärelä - aika

Syksyn kuulaus
on ilmassa,

voin kuulla miten
kukan terälehdet
pudotessaan
hajoavat helähtäen
sirpaleiksi

Tuuli tuo pellolta
kypsyneen viljan
tuoksun,

mikseivät ne
jo pui, mietin

Kaipauksen varjo
heilahtaa ylitseni

Olen kuin
ohrapelto,

sinun käsiisi annettu

~.~


Äärelä - epävakaista

Aamun usvainen verho
kuivuneena paahtavaan
paisteeseen,
iltapäivän sadekuuro
salamoineen,
sähköä iholla

iltarusko taivaanrannassa
on jo kadonnut
tuulenpuuskien mukaan

Niin hiljaa
tuudittaa yö
päivän uneen

Päivät,
kuin sanoja paperilla,
hentoja vetoja
taivaankaaressa

ailahtelevaa,
kuin
Tämä
Runoilijan rakkaus

Mutta,
piirtäisitkö selkääni
kuvia,
lämpimin sormin

soittaisit minulle ilmakitaraa

Nauraisit samalle
ja itkisit kanssani

Tässä tyhjässä
sylissä kulkevat
unelmat
hentoisina ja kevyinä,
kuin untuva pudotessaan,

silti,
niin raskaita kantaa
kuin
tämä
Runoilijan rakkaus

~.~

Äärelä - hiljaisuus

Tänä yönä,
muistojen tuuli
käy
kylmänä lävitseni

suoraan jäämereltä,
puhaltaa uneni yli

Sateen kuiskaus
kuuluu
porraskäytävässä,

jonka askelmia
mieleni hiljaa
laskeutuu

kohti ratapengertä,
kohti odottavaa laituria

Kiskojen vaimea
kolina huokaa
”kotiin, kotiin”
etsii minussa
paikkaansa - Äärelä

Ja tämä hiljaisuus
Sinusta

Tämän minä muistan,
tämän minä tiedän

Jo tiedän
hiljaisuutesi

~.~


Äärelä - oleellinen

Tyyneyden
keskipisteen
laitimmainen
reuna,

jonka rannoilla
kuiskii
hiljaisuuden
humina

kosken
vaimea pauhu

Siellä taivas on
yöllä musta

Ja tähtiä täynnä

Siellä taivas on
päivällä sinisempi

Ja tähtiä täynnä

Mitä jos,
lakkaisit turhia
miettimästä

Koskisit, niin
kuin kosketaan
naista,

jonka rannoilla
kuiskii
hiljaisuuden
humina,

kosken
vaimea pauhu

Lokakuun kuu - Maaliskuun äiti

Yön sylistä aamuni kaipaa

Luulin seisoneeni

tarpeeksi kauan tuulissa,

luulin tehneeni

tarpeeksi monta matkaa

Enää puhkikuluneet matot

liikkuvat askeleideni alla

On vain myrskyisä sielu,

täysi tiskiallas

ja unelmilla tapetoiduthuoneet

Ja yö on niin helvetin pitkä

Aamulla,

idässä kiehuu taivas,

tuuli käy etelään

tuoden suolaisen tuoksun

Mieleni pinnalla

kelluu vain ikävä

Ei tie
kulu kulkemalla,

ja polku,
se vaan
levenee,

askelluksesta

Mutta sinä,

kuljet minusta
kosketuksen päähän

Ja taas muistan
- mitä on kaipaus

Kipeämpi jälkeen

Hän soitti
tuulen ja myrskyn ,
antoi tahdin kesäyölle

ja
minulta salpasi hengitys

Sormiensa liike
kitaran kielillä

kosketti

jotain minussa,
vielä syvemmältä,
kuin uskaltaisin
ääneen tunnustaa

Ja kun aamu jo nousi

Aurinkokin
taisi silloin heinäkuussa
herätä, raottaa silmiään,
me
menimme maata

Sormeni soitti
hänen ihollaan,
omaa alakuloista
sointiaan,

ikävää jonnekin,
ihmisen lämpöön,

olematta,
vailla ymmärrystä

Tulla kosketuksi



Yltämättä hänessä,
siihen samaan

tietäen,
etten milloinkaan
yltäisi